tiistai 26. huhtikuuta 2016

JÄÄHYVÄISET PINGALWARALLE.

Vielä viimeinen tervehdys portilla ennen kuin Manawala jää taakse. Saa nähdä, jotkut sanovat että kun kerran käy Intiassa, sinne palaa uudestaan.
 Saatuamme todistukset Hra. Bawalta hän kehoitti meitä muistamaan Pingalwaran, ja kertomaan siitä muille. Uskon muistavani paikan niin kauan kuin elän tai kykenen muistamaan asioita. Aion myös suositella paikkaa kaikille ketkä avat kiinnostuneita vähän erilaisesta työharjoittelusta, tai matkasta.
Kävimme hyvästelemässä asukkaita, ja henkilökuntaa vielä tänään ja Essi sekä Carita veivät valokuvia muistoksi eri osastoille.
 Omat tunteeni ovat kaksijakoiset. Toisaalta matka on ollut pitkä, ja kaipaan läheisiäni, mutta oli myös haikeaa ajaa viimeistä kertaa ulos portista.



Hra. Bawa kysyi vielä onko meillä mitään negatiivista kerrottavaa. Jos vertaan omaan kulttuuriimme, niin lasten ja vähempiosaisten kohtelu on huonompaa. Myös sukupuolien välinen tasa-arvo on kaukana Pohjoiseurooppalaisesta. Tämä näkyy myös työharjoittelupaikassamme. Mutta jos asukkaiden oloja vertaa katuolosuhteisiin, on ero vielä suurempi. Kuten sanottu, me emme voi muuttaa maailmaa, ja olemme täällä vain tarkkailijan asemassa.  Tärkeintä on se että asukkailla on ruokaa, katto pään päällä, sekä jokapäivä ihmisiä huolehtimassa heistä. Kaikki tämä on yhden sitkeän miehen unelma.

https://www.facebook.com/pingalwara3/

http://pingalwara.org/


Ainakin rakennusjätteiden osalta logistiikasta on jätetty turhat byrokratian koukerot pois.

Sitten onkin aika heittää hetkeksi opiskeluhuolet pois, ja lähteä lomalle Delhiin. Aikataulu on kyllä tiukahko, ja matkustelemista riittää vielä. Siitä lisää vielä myöhemmin. Neljä sähkökatkoa puoleen tuntiin. Lienee aika lopetella...

perjantai 22. huhtikuuta 2016

VIIKOT VIERIVÄT

Taas yksi viikko takana, ja enää kaksi työpäivää jäljellä. Itselläni on viime viikko ollut kyllä raskas. Ehkä syynä on kuumuus, tai sitten vain matkan pituus alkaa tuntua. En ole ollut perheeni luota vielä näin kauaa pois joten se varmasti vaikuttaa. Myös rauhallinen työtahti rassaa joskus.
Reissuun on kyllä riittänyt myös paljon ohjelmaa ja on menty vauhdilla, joten vapaa viikonloppu on ainakin minulle tervetullut.


Välillä aika matelee.
Special school

Vanhusten osasto
Alkuviikon vietimme erityiskoulun tiloissa, sekä vanhusten oasastolla. Loppuviikko vierähti Artificial limb centerissä, jossa pääsimme konkreettisesti valmistamaan ortoosien kiinnitysremmejä, ja tutustumaan prosessin eri vaiheisiin. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka kaikki tehdään itse alusta alkaen. Perjantai meni fysioterapiassa, jossa suurin osa potilaista hoidatti niveliään vahahoidossa, jossa kuumalla parafiinilla siveltiin jäykistynyttä niveltä. Myös ojennusta sekä koukistusta harjoitettiin monilla potilailla, ja toimenpide näytti aika kivuliaalta. Useat potilaat näyttivät kylläkin nauttivan vahahoidosta, ja jopa odottavan sitä. Omaan ihooni vaha oli hieman liian kuumaa, mutta potilaat lienee tottuneet siihen.
Eilen kävimme vielä Pingalwaran pääkonttorilla, ja tapasimme Hra. Bawan. Toimitimme hänelle arviointilomakkeet ja paperit, ja saamme loppuarvioinnin näillä näkymin tiistaina.
Ensi viikolla sitten siis pari päivää töissä, ja sitten kohti Delhiä, ja uusia haasteita. 


Liima levitettiin paljain sormin.

Valmiita ortoosin kiristysremmejä.

Pingalwara

Salaman valaisema katto
Eilen myrskysi illalla ja tuuli oli välillä todella kova. Pahimmilta tuhoilta kuitenkin vältyttiin. Salamointia oli kiva katsella, ja ilmeisesti tuulesta johtuen ukkosen jyrinää ei välillä edes kuulunut, vaikka rintama oli aivan päällä.

 Ennen matkaa varauduin ötököihin ja rottiin, mutta näin ensimmäisen rotan vasta tällä viikolla. Kadulla on eräässä kohdassa paljon koloja, joissa Essi näki jo aiemmin rottia, mutta minä vasta siis nyt. Tänä aamuna sitten rotta päätti liittyä aamiais-seurueeseemme, ja kävi tarkistamassa ravintolan keittiön. Ystävällisenä Intialaisena se ei tietenkään palannut lattiaa pitkin, vaan tuli tervehtimään meitä, ja juoksi seurueemme sohvan selkänojaa pitkin  takaisin Intian trooppiseen aamuilmaan.

Viereisen pääkadun ylityksiä on vielä parillinen määrä, joten kaikki kunnossa.




maanantai 18. huhtikuuta 2016

Sen verran piti lisätä, että kuvat eivät tee oikeutta Himalajan maisemille!!!! Ehkä se oli Himalajan viileä tuuli, mutta ainakin oma silmäkulmani kostui kun näin vuoret ensimmäisen kerran ylhäällä. Kunpa voisin jakaa saman tunteen myös perheeni ja läheisteni kanssa!

ISO- H, JA ISO- D


ISO-H

Dalai Laman kesäpalatsin istuin 












Suuntasimme siis perjantai-aamuna nokan kohti Dharamsalaa. Kaupunki sijaitsee n. 200 km:n päässä pohjoisessa. Matka-aika on n. 4 tuntia ilman pysähdystä. Noin puolet matkasta on uudehkoa moottoritietä, joten alkumatka meni nopeasti jätettyämme Amritsarin ruuhkat.
Ruokatauon jälkeen jatkoimme yhä mutkaisemmalle loppuosuudelle, jossa oli jo oikeaa serpentiinitietäkin. Välillä katselin mieluummin auton toiselle puolelle, kun tien reuna ei enää näkynyt sivuikkunasta.
g
 Täällä kadut ovat usein niin kapeita, että autot eivät mahdu ohittamaan, joten yksisuuntaisuus toimii oikeasti, toisin kuin esim. Amritsarissa. Katunäkymä tuo ainakin itselleni heti mieleen Tiibetin, vaikka ollaankin aika kaukana sieltä. Hotelliltamme pääsee suoraan ostoskadulle, ja myyjiä on koko kadun mitalla. Dharamsala on selvästi enemmän turistikohde kuin Amritsar, ja myyjät ovat huomattavasti aktiivisempia, ja pyytävät kaupoille aina ohikulkiessa.

Monenlaiset ansat odottavat varomatonta kulkijaa! ;0)



Ensin kävimme opastetulla kiertokäynnillä Dalai Laman kesäpalatsilla, joka toimii instituuttina, jossa valmistetaan perinteisiä käsitöitä.Alunperin palatsi oli tarkoitettu hänen omaan käyttöönsä, mutta Dalai Lama kieltäytyi vastaanottamasta palatsia, ja sinne perustettiin hänen pyynnöstään nykyinen käsityöläisten yhteisö.



Pakotuksessa käytetään vaimentimena sinettivahaa.

Kesäpalatsin Buddha-veistos

Kävimme vielä oppaan kanssa katsomassa "Ikuista tulta" Jonka väitetään palaneen yli 500 vuotta. Tulta valvovan munkin vastuu kasvaa vuosi vuodelta, eikä ainakaan kenenkään kerrottu nukahtaneen vuorollaan.




Näkymä hotellin parvekkeelta.
Nähtävyyksien jälkeen alkoi olla aikamoinen nälkä ja palasimme hotelliin. Syötyämme kiertelimme hieman ostoksilla ennen huoneeseen vetäytymistä. Itse kotiuduin hieman aiemmin koska paikallinen ruoka ei pitänyt elimistöstäni. ;0)  Kaikki kuitenkin kunnossa muuten, mutta vettä ei tullut suihkuun eikä wc:een. Jossakin vaiheessa vedet palasivat, ja suihku sekä wc toimivat taas.
Hyvin nukutun yön jälkeen (Jälleen ilman suihkua, tai WC:tä.)Valmistauduimme päivän vaellukseen. Lähdimme kohti Naddia, josta vaellusreitti alkoi. Reitti kulkee parhaimmillaan n. 2km:n korkeudessa. Tony oli varustautunut gps:n kanssa ja sai reitin tiedot talteen.










Himalajan poluilla ei koskaan tiedä kuka, tai mikä tulee vastaan.




Joidenkin autojen bassot hieman latistivat tunnelmaa. (Kuvan auto ei liity tapaukseen.)

Juomataukoja oli pidettävä tiheään.

Muutaman tunnin lenkin jälkeen shoppailua, ja sitten syömään paikalliseen ravintolaan. Patikoinnin jälkeen maistui ruoka, vaikkakin veden puute hotellilla latisti tunnelmaa aluksi. Ruoka ja juoma oli hyvää, ja tunnelma mukava, niinpä oli mukava kömpiä hotellin sänkyyn, tietäen ettei ainakaan ole vesivuotoja tiedossa.



Välillä Intiassa saa odotella annoksia.
Vain rohkeimmat saavat nähdä Himalajan niinkuin se kuuluu nähdä!!! ;0)
 
Sitten paluu kotiin. Siltä se todella tuntui kun vastassa oli tuttu henkilökunta, ja 84%:n varmuus siitä että kaikki on kunnossa hotellilla.



                                                                Liikenne top-6

6

5

4

3

2

And the winner is... Mr Singh.

Tänään jatkui taas tuttu arki Manawalassa. Olimme aamupäivän kuurojen koulussa, mm. ATK- luokassa, Englannin tunnilla,sekä erityisryhmän Punjabin tunnilla. Pääsimmekin toteuttamaan itseämme, kun opettaja kysyi haluammeko opettaa, ja jäimme lasten kanssa opiskelemaan viittomia ja piirtelemään kuvia esineistä, sekä Suomalaisista asioista.










Iltapäivällä tutustuimme paikalliseen yksityissairaalaan, joka on kaupungin parhainta tasoa, ja jossa tehdään jopa sydänleikkauksia. Sairaala olisi voinut olla Suomesta, ja vain harvalla on varaa hoitoon. Olisin halunnut nähdä sairaalan jossa köyhemmätkin ihmiset pystyvät käymään, mutta oli kyllä mukava nähdä myös parempi puoli hoidosta. Pystyisimme ehkä sopimaan toisestakin sairaalakäynnistä, mutta katsotaan sopiiko aikatauluun.
Lisäksi tutustuimme myös uusiin opiskelijoihin Suomesta. He aloittavat tällä viikolla samassa työpaikassa. Asumme eri hotelleissa, ja useimmiten kuljemme eri kyydillä, mutta näemme ainakin vilaukselta töissä. Taisin sanoa ensimmäiselle opiskelijalle "Hello!" vahingossa. En sentään Sat sri akal. Kiva kuulla Suomea myös muiden suusta kuin meidän porukan!:)

Huomenna vuorossa 2 pv. vanhustenosastolla ja taas uudet kujeet.

Ps. Tänään Tony(?) totesi että nyt voi sanoa että lähdemme ensiviikolla!! On asioita joita en jää kaipaamaan, mutta paljon enemmän asioita joita jään!!! Mutta se sitten ensiviikolla.